Reumaattinen Icarus

Puolentoista kuukauden työ on valmis. Ja kaiken kukkuraksi vielä etuajassa, sillä joulupukin apulaisena tässä nyt tuli ahkeroitua. Äiti käyttää kolmiohuivia takin kanssa kaulan ympärille kiedottuna ja siihen tarkoitukseen tämä on juuri sopiva. Tein alun toistoja vain pari-kolme ettei lopputulos olisi liian suuri. Pingotuksen jälkeen mitat ovat 60 x 120 cm. Lankana Schoeller & Stahl Wollfrauen (reumalanka) 100 % merinovilla, minkä menekki oli 80 g 
eli n. 450 m. Neuloin 3,5 mm puikoilla ja päättelin 4,5 mm. Huivi on kevyt, pehmeä ja varmasti myös lämmin. Väri nyt on aika hiiri, mutta äiti tykkää neutraaleista väreistä niin eiköhän tämä pidettyä tule.

Työn etenemisestä ja mielekkyydestä en sano mitään. Voi tulla liikaa tuhmia sanoja.

Icarus shawl
Interweave Knits
Summer 2006

Mikä himputin irtolanka tossa alakuvassa on keikkumassa mun hienon luomuksen reunalla?!

Jos muuten jollakulla on nurkissa pyörimässä kerän loppu Marks & Kattens BomUll -lankaa värikoodilla 1473 varustettuna (semmoi valkoharmaa), niin voin ostaa sen postikuluilla ihtelleni, jotta saan suvituuli-myssyn naapurin tulevalle vauvalle valmiiksi. Vai löytyisköhän Annankadulta sellasta?

Paleltuneet auringonkukat

Tadaa, tein housut ja niistä tuli ihan jopa käyttökelpoiset. Juu, tiedän kyllä että lapsen sukupuoli on poika ja nyt on kukkahousut jalassa. Mut kun äidiksi on osunu Marimekko-hullu, niin päälle laitetaan on se kuosi sitte mitä tahansa kuhan vaan on Marimekkoa. Paitsi unikkoa. Must noi kukat näyttää ihan paleltuneilta auringonkukilta, mut en kyl tiiä meneekö ne nyt oikeeseen suuntaan.

Opettelin uusia ulottuvuuksia "pahvistani", kun tein sellasta 
kaksikärpästäyhdelläiskulla-ommelta, eli tuli siksakkia ja suoraa yht'aikaa ja 
lahkeet hurautin kaksoisneulalla.  Resori ois kyl saanut olla napakampi, 
kun laps'kulta on niin naru, et ei taho pökät pysyy jalassa. Just hyvän 
ohkaset tollee sisällä sukkahousujen päällä pidettäviksi. Jos tekasis 
paidan vielä samalla kuosilla.

Icarusta ois jäljellä vielä kaksi kerrosta + päättely. Kunhan sais ton ikiliikkujan päiväunille jollain konstilla, ni vois perehtyy siihen projektiin seuraavaksi.

Temppuja radalla

Mul on tääl kämpäs niinku semmoi temppurata. Alakerrassa on mattopuut, mitkä on varmaan kyl jo hautautunu köynnökseen ja nukkuu jotain satavuotista unta. Sitte tässä keskikerroksessa on neulontaa puikoilla ja ompelua koneella ja vintillä on häpeemässä kylmässä vinttikomerossa se äitin neulekone, mille annoin eilen potkut. 

Tänään esittelyvuorossa seuraavaa


Täs on mun ompelukone. Sain sen terkkavalmistujaislahjaksi muutama vuos sitte. Lähinnä oon tehny verhoja ja yhdet 56 cm pökät ukkelille, mitkä meni ekaompelulla ketuiks, kun peppuosasta tulikin lahkeet. Mut ei siitä sen enempää.

Niin ja tää blogistania ei suostu edelleenkään yhteistyöhön. Kattokaa sillä silmällä niinku toi kuva ois keskellä ja teksti kauniisti keskitettynä. Jatketaanpa.



Tässä kankaanpalasia, on isompaa ja pienempää. Ja tietenkin Marimekkoa. Ovat tämänpäiväisiä Helsingin tuliaisia, ku anoppi ystävällisesti raahasi niitä Ysmystä.



Levittelin noin niinkun ens alkuun 74 cm housun kaavaa tollee kivasti puolen metrin välein. Täähän on ihan ku palapeliä tekis. Jos mä nyt vaikka osaisin vahingosta viisastuneena tehdä housut lapselleni. Ja vois muistinvirkistykseksi lukea siitä räätälikissasta ja hiirestä...

Äitiii, tuu auttamaan!

 Äiti autto ihan vapaaehtosesti. Oon tehny vuos tolkulla jo tätä nirinä-narina-7V paitaa. Nyt se sit on valmis ja aika törppöä taattua Novita mallistoa. Ei ole oikeen edukseen mun ylläni, kun B+maitovarakuppi näyttää DD:ltä! Pidän tätä sit takin alla katseilta piilossa. Eihän sitä muuten voi pitääkään. Kiva muuten, ku luulee pääsevänsä langoista eroon, ni eikö mitä. Tästäkin paidasta jäi kolme lähes täyttä kerää. Voi itku.

Alkaa Icaruskin tulla pikkuhiljaa tiensä päähän. Mähän oon aikataulusta edellä, ku jouluun on vielä kaks'kuukautta aikaa. Reumalankahuivista tulee kyl ihana, vaiks väri onkin aika hiiri. Sitten kun tää on valmis, ni Addi turbot kutasee Enen mustasta Lanetista ihan tosta noin vain. Kyllä kyllä.

Sanoin kyl bloggerille, et pistäis noi kuvat keskelle, mut ei hän sit tykänny. Multa ei taitu hötömölö, ni en voi sitäkään kautta kurittaa. Antaa olla. Oli muuten aika tuskaa tehdä tätä postausta, ku pariin päivään en ole saanu ladattua kuvia ja sit tulikettu pisti mut ihan uutispimentoon. IT-spetsiaale mieheni tuli hätiin ja nyt oon oopperan kanta-asiakkaana. No, kun sain ekan version postauksesta valmiiks, ni rivit jatkui tonne jonnekin sivupalkkiin asti ja sivupalkki roikkui nilkoissa kaiken muun löpinän alapuolella. Kukaan ei taas tajunnu yhtään mitä mä täs koitin selittää, mut se nyt on ihan normijuttu.

VienoKaino pyyntö

Joskus taannoin on ollut IK:n sivuilla tulostettavissa Flower Basket Shawl-ohje. Pyydän ystävällisesti häntä jolla ko. ohje on koneellaan tallennettuna lähettämään sen minulle osoitteeseen annan piste nanna ät hotmail piste com. Kiitos!

Marjamätäs

Ahneuksissani hamstrasin neljä viis kerää vaaleenpunasta Topp't Tå-lankaa keväällä ilman visiota sen tulevaisuudesta. Nyt oon sit saanu puoltoista kerää käytettyä tähän marjamättääseen. Mätäs on 3-5 vuotiaiden koolla tehty baskeri Garnstudion ohjeella. Mallin virkaa tänään toimittaa pikku-ukko 9½ kk. Otin myös muutaman kuvan puurokattila baskeriin sonnustautuneena, mut annoin heille delete komennon.

Oli tarkotus kiinnittää huovutettu kukkanen mättään kylkeen, mut sitä virkattua rinkulaa ei tunnistanu enää kukkaseksi pesukonekierroksen jälkeen. Eli se siitä ideasta sitten. Ja mä en ole mikään kaunokirjailija, en neulan enkä lukemisen suhteen, niin en sit laatinu silleestikään mitään koristuksia.

Lähtään täst just sillään viemään baskeria uudelle omistajalleen, 3 vuotiaalle neitokaiselle.

2+6=26

Huomenna on mun synttärit ja tänään niitä juhlittiin.

Tässä lahjapöydän antimia

Takana käsityöosasto

- monitoimikone ja niinkun kuvasta näkyy, niin se ei kuulu osastoon leikkaa-vatkaa-vaivaa, vaan tämä onkin skannaa-kopsaa-printtaa-kone. Kiitos miehelleni!
- lahjakortti Anjaliniin ja koska vietämme langatonta lokakuuta, niin sijoitankin rahavarat neulontatarvikkeisiin. Kiitos appivanhemmille!
- aivan yllärinä ja sokerina pohjalla Anjalinin myyjätär-Susannan antama lahja; neljä kerää Marks&Kattens Anemonea, joista syntyy jonakin päivänä farkut. Kiitos Susanna!
- edellisessä postauksessa näytinkin jo VogueKnitting-tilauksen ensimmäisen lehden, joka myös on synttärilahjus. Kiitos käly!
- Interweave Knits -tilaus on vetämässä. Kiitos mummi!

Etualalla vaatetuspuoli

- lahjakortti mittatilauspukimoon. Kiitos pikkusisko!
- lisäys mun Marimekko-perheeseen, johon jo kuuluukin lähes kaksikymmentä paitajäsentä. Kiitos vanhemmille!

Missäköhän vaiheessa sitä kuuluis alkaa sitte ihan oikeesti aikuiseksi, kun vieläkin on jotenkin sellanen metka olo, että ei nyt ole enään mikään teini, mutta ei aikuinenkaan. Mut toisaalta, jos ihminen on 26 vee, on naimisissa, äiti ja asuu omakotitalossa, niin kai sitä sitten on jo jossain mittapuussa aikuinen. Vai orastaako tämä jotain kolmenkympin kriisiä... No, en jaksa pohtii tätä nyt tän enempää. Meen subin sivuille valkkaamaan millasta (kevyttä) iltapalaa haluaisin.

Uudet perheenjäsenet

Kiitokset sponsoreille!

Saikkua pukkaa

Kirjotin itselleni terveydenhoitajan oikeuksillani viikon sairasloman neulontahommista diagnoosina jännetupentulehduksen oireet. Ei oikeen kädet ja ranteet tykänny, kun neuloin liian pienillä puikoilla baskerin Topp´t Tå-langasta. Viime yönä vasen käsi särki ranteesta kyynärpäähän asti. No toisaalta eipä tuo saikku nyt niin pahaan saumaan tullu, kun viikonloppuna on miun synttärit ja pittää leipoa urakalla, ni en kyl oiskaan kauheesti kerinny neulomaan. Mut nää illat on kaikkeen pahimpia, kun pikku-ukko on nukkumassa ja mul on ihan omaa aikaa tunti kaks. Et mitäs tässä nyt iltojensa iloksi keksis.

Raaskiikohan sitä huomenna olla kipissä ihan vaan sillee neulomatta...

Muistiin

Mistä - mitä, näin ensialkuun

OnLine Linie 157 Tessa - pipo ja kauluri
Marks & Kattens Anemone - vauvan pipo (pdf)
Novita Mini - Moda 5/2006 lohikäärmepipo
Novita Kotiväki - pääpanta (pdf)
Pirtin kehräämön hahtuvasta - konehuovutettava pipo x3

Aaarrhhgg... pää hajoo... liikaa ideoita... liian vähä aikaa. Jos tekis sääherran kanssa semmoi diilin, että lehdet ei putois tänä syksynä ollenkaan, ni mulle jäis enempi neulomisaikaa, ku ei tarttis haravoida tätä 2000 neliön tonttia. Tulipa kiva lause. Ei menny ihan kielioppisääntöjen mukaan, mut ei se haittaa.

Edellisestä postauksesta jäi kirjoottamatta, että tein alkuun vaan kolmesti toistoa viiden sijaan. Silti mössasta tuli ainakin ton resorin verran liian suuri. No, jospa ensimmäisessä pesussa katoaisi sitä ylimäärästä korkeutta.

Nyt kun kesä mennyt on...

Shedir

Lanka: Wetterhoff Sofia koe-erä
Koostumus: villa, silkki
Puikot: 3,5 mm
Malli: Shedir - Knitty Special breast cancer awareness month printable issue (pdf)
Langan menekki: 52 g

Käly kutasi Shedirin ja mitä hän edellä niin sitä minä perässä. Jotain kivaa oli pakko saada puikoille tylsän Icaruksen alun ja tylsääkin tylsemmän Pihlajapampulan väliaikatyöksi. Shedir vei mennessään vaikka hidasta neulottavaa nuo yhden silmukan kiekurat olivatkin.

Nyt tekis mieli tehdä seuraava palmikkopipo (pdf-ohje).

Onnistuuko muuten Novita Florican konehuovutus? Ostin yhden kerän ja aattelin josko siitä sais huovutettua pipon pikku-ukkelille.

Lakko

Päätin ryhtyä lakkoon. Toivottavasti se myös pitää. Mut toisaalta harmi, kun mulla ois lokakuussa synttärit ja hiukan olin aatellu mummilta saadun kaks'kymppisen käyttää lankavuoren kasvattamiseen. Paljoo ei puuttuis, et sais lankavarastossa kymmenen kiloa rikki.

Pihlajapampula on kesken. Syynä tylsä sileä osuus puolentoista metrin verran. Icarus on kesken. Syynä ooohuen ohut reumalanka. Shedir (pdf) Wetteroffin koe-erästä kesken. Syynä hitaat yhden silmukan kaapelit.

Kakkukahvit sadalle

Blogilistalla 100 tilaajaa. Kiitos kannatuksesta!

Nauttiessani ukkelin päiväunista ja mielikuvituskakkukahveista (vaikken kahvia juokkaan) neulon vuoron perään Icarusta ja Pihlajahuivia.

Eihän se kirjassa näyttäny yhtään tältä

Nyt on sitte tultu Pihlajahuivissa (uusi nimitys Beads of Earth-huiville) siihen pisteeseen, että toisen pään helmet on neulottu ja ohjetta modattu. Älkää nyt vaan hyvät ihmiset juosko kirjahyllystänne hakemaan Scarf Style -kirjaa ja epätoivon vimmalla hakemaan kuvaa siitä miltä tän huivin oikeesti kuuluis näyttää. Lanka on mulla liian ohut tai pampulat liian suuret. Mut olkoot.

Must täst tulee ihan kiva, nyt kun silmä on tottunu noihin kilkattaviin pihlajanmarjoihin, mitkä roikkuvat liian löysänä. Tällä kurkkuroikalalla ei kuleksita missään hiljasissa museoissa tai sit ainakin muut tietää missä mä olen. Sen verran meinaa helskyttää. Mä tyhmä hamstrasin vielä yhden kerän tuota puuvillalankaa, eli voin neuloa viidestä kerästä vaikka koko suvulle tämmöset salsarumbabuenopihlajat!

Niin siis sen verran mä modasin ohjetta, et kutasin kyytiin vielä lisäksi 30 silmukkaa, jotta se silee pötkö ois hiukan napakampi. Ja senkin tähden tein lisäykset ettei vaan tarttis neuloo nurjaa.

Munhan piti nyt isännän loman aikana pestä kaikki ikkunat ja vaihtaa keittiöön verhot. Mut mitään en ole tehny, enkä varmaan teekkään. Mäkin nimittäin päätin lomailla.

Alkuvalmistelut

Pakenin räkälästä (ollaan koko kolmen hengen suurperhe flunssassa) metsästämään helmiä huiviini. Ystävällinen Salon Napin Vuokko-rouva tiedusteli Sinooperin puuhelmivalikoimaa. Nyt olen 800 helmeä rikkaampi ja 16 € köyhempi. Ukkelia syöttäessäni, tai siis yrittäessäni syöttää, pujottelen siinä sivussa ensimmäiseen huivipätkään 367 helmeä Anjalinin tarjouskopasta ostamaani Avanti Cottoniin.

Ja millainen huivi olisi sitten tarkoitus tehdä? No se Scarf Stylen Beads of Earth, minkä kuvaa hra Google ei löytänyt.

Haruha ja koe-erä silkkivilla ei taida tykätä toisistaan. Kattoo nyt puranko vai jätänkö.

Puikkotaulukko

Väsäsin puikkotaulukon, kun pistin puikoille koe-erä Sofiasta Haruhan ja ihmettelin missä on mun 4,5 mm puikot. Mut enhän mä näemmä edes omista sellasia. Haruha tykkäis kyllä bambupuikoista, mutku ei ole sellasiakaan...

*#%¤"!?^*

Viritin aamulla 130 silmukkaa neulekoneeseen ajatuksena hurutella suit'sait sukkelaan ukkelille talveksi rattaisiin lämmin peitto. Kerroslaskurin näyttäessä lukemaa 79 kelkka jumittaa. Ei liiku, ei sitten millään. Mikä tässä nyt on vikana?! Näen kelkan rakosesta, että langassa on solmu. Ei voi olla totta! Ei ole helppoa olla köyhä ja omistaa ongelmajätemittakaavassa Novitan Nallea ja yrittää hyödyntää lankojaan pitääkseen lastaan lämpöisenä talven tuulessa ja tuiskussa. No, saan solmun auki ja samassa n. 60 silmukkaa putoaa ja osa purkaantuu parin kerroksen verran. Saan kaikki nostettua takaisin työhön ja aloittaakseni uuden kerroksen putoaa toisen pään 70 silmukkaa. Luovutin ja tulin tänne uikuttamaan. Toi neulekone on kiukutellu mulle koko sen ajan mitä se mulla on ollu ja aina äipän tänne tullessa sitä koulimaam se toimii kuin unelma. Pitäs saada se nyt pelikuntoon, kun puoliskokin sillä neuloskeli pari kerrosta ohi kulkeissaan. Lie vaikka kuinka innostuisi, jos vaan pelit ja pensselit toimisi.

Naulasin jossain käänteessä kiukus päissäni puikkohässäkkälokerikkoni siivouskaapin oveen. Siellä nyt elelee sulassa sovussa imuri, tolupullot ja puikotusvälineet.

Jos nyt jotain plussaa tästä päivästä hakee, niin tänään muistui mieleen et tänä kesänä tuli kuluneeksi 10 vuotta ensitapaamisestamme! Siis mun ja mieheni, ei mun ja neulekoneen.

KIP-uutisia osa II

Onko Nykäsen Masa koskaan päässyt samaan lehteen kahtena päivänä peräkkäin? No, tiedä häntä mutta KIP-Salo on noteerattu toistamiseen Salon Seudun Sanomissa. Ulkopaikkakuntalaisille mainittakoon, että "salkkarin" levikki on n. 22 000, eli melko suuren lukijakunnan aamupalapöytään meidän ensikippailut ovat päässeet. Tänään aiheesta kirjoitti päätoimittaja osana pääkirjoitustaan. Tiedän päätoimittajan vaimon olevan aktiivinen Martta ja näin ollen olettaisin herrankin olevan perillä sukkien ja lapasten valmistusprosessista.

Lehdessä pyörii aktiivinen tekstaripalsta, jossa ruoditaan koiran kakkapötkäleet lenkkipolun varrella ja talkkarin kovaääniset lehtipuhaltimet/lumilingot. Jään mielenkiinnolla odottamaan, milloin joku kiukkuinen käskee neulovan akkalauman vetäytymään kahvilasta takaisin sohvan nurkaan.

KIP - Salo

Näin kirjoittaa Salon Seudun Sanomat 8. syyskuuta 2006. Kuvaa klikkaamalla saat sen suuremmaksi ja pystyt lukemaan tekstin piirongin laatikosta haetun suurennuslasin avulla.

Ensimmäinen KIP - Salo ylitti siis uutiskynnyksen ja pääsimme paikallislehteen. Mukana oli kymmenkunta iloista neulojaa, jotka päättivät tehdä tästä perinteen. Tapaamme aina kuukauden I torstaina klo 18 Plazan Café Figarossa. Kiitos osallistujille, nähdään taas ensi kuussa!

Neitsytmatka

Viikoissa kaksi, tunteja useita, euroja yksi, metrejä noin 300, grammoja 93. Siinäpä ne tärkeimmät tiedot neitsytmatkastani pitsihuivimaahan. Käly ystävällisesti antoi ohjeen, alkuneuvot ja rohkaisi mieltä. Mulla oli jotenkin kammo englantia ja koodeja (joiksi mieheni kutsuu chart-taulukoita) kohtaan. Kirjoitettu teksti ei tosiaan auennut niiden silmukoiden luomisen osalta, mutta sen verran mussa sitten on koodariksi, että kyllä tuosta huivi tuli jopa niiden viiden silmukan pampulahässäköitä myöden!

Mulla ei ole minkäänlaista käryä, et mis tuota käyttäisin. Ens keväänä on systerin lakkiaiset, joten pitäskö mennä kolttukauppaan huivin kanssa. Halpa se on kuin hiiva, sillä materiaalikulut tuli kuitattua eurolla. Kaapissa oli kahdella eurolla ostettu Kotiväki ja kerästä sain kulumaan puolet. Koko ei päätä huimaa, pingotettuna n. 100 x 60 cm. Pienellä puikkokoolla 3,5 mm saattaa olla osuutta myöskin asiaan, mutta mä tykkään et neulepinta on selkeä eikä täynnä reikiä.

Oltiin eilen perhematkalla Helsingissä. Kohteina olivat kälyn antimet ja Wanhan sataman messut. Halpa keikka tuo messumatka, kun en langennut muuhun kuin joulukortteihin ja nekin on itsas turhat, kun varmasti tulee teetettyä pikku-ukosta jotkut valokuvajoulukortit. Kälyltä ostin Wetterhoffin 1,4 kg:n koe-erä kartiosta 150 g silkkivillaa huivilangaksi. Nyt taistelenkin itseni kanssa, että tekiskö apupupun vaiko huivin seuraavaksi. Tietty tolle Kitten mohairille ja reumalangalle pitäs oikeesti tehdä jotain, kun ovat jo niin kauan odottaneet keskeneräisinä neulomisvuoroaan.

Niin ja se kuva. Swallowtail Shawl, olkaa hyvät! Taustalta pilkistävä puuhella kertoo siitä, että huivia on tehty taloustöiden lomassa ja valon ja varjon raja muistuttaa ajoittain yön ja päivän rajamailla neulotuista silmukoista.

Edit tekstin muokkausta