lauantaina, heinäkuuta 19, 2008

Olen onnellinen!

Juupa juu. Muistin sentään miten tähän laitokseen pääsi sisälle. Viime käynnistä onkin aikaa. Blogimaailmassa vierailen kyllä päivittäin Google Readerin kautta, mutta tämä oma bloggaaminen tuntuu kovin työläältä. Päivät täyttyvät nyt aivan muusta kuin langasta ja puikoista. Piipiäinen ja Kehveli pitävät äidin liikkeessä.

Kesän aikana olen kaivanut kuoppia pitkin poikin pihaa, niin uudet kasvilapseni ovat saaneet kodin. On tullut hankittua pallotuijaa ja viinirypälettä. Tällä hetkellä sisätiloissa veivataan huonejärjestyksiä uusiksi, jotta omat ja tulevat hoitolapset saavat oman leikkihuoneen ja me vanhemmat pääsemme omaan aikuisten makuuhuoneeseen lähes kolmen vuoden tauon jälkeen. Odotan miehen lomaa ja sitä varsinaista muuttopäivää!



Niin siis tosiaan, minusta tulee hoitotäti kahdelle lapsukaiselle. Syksyllä tulee kuluneeksi jo kolme vuotta siitä, kun jäin äitiyslomalle maha pystyssä odottamaan esikoista syntyväksi ja näiden vuosien aikana on syntynyt perheeseemme jo toinenkin lapsi. Koska en mitenkään raaskisi laittaa omiani päivähoitoon ja lähteä itse töihin, niin otan pari ystäväni lasta jouluun asti hoidokeikseni. Elän nyt tätä ainutlaatuista aikaa kasvavien lasteni kanssa, sillä näitä hetkiä en saa enää uudelleen elää. Lapsilukumme on täynnä minusta riippumattomista syistä. Kohdussani on lähes reikä ja veressä olevat vasta-aineet nousivat Piipiäisen odotusaikana sellaisiin lukemiin, että seuraava raskaus olisi hengenvaarallinen niin minulle kuin sikiöllekin. Jospa vaikka tammikuussa sitten käännän uuden lehden elämänikirjassa, katkaisen napanuoran lapsiini ja aloitan päivätyöt. Nyt tuo omien hoitoon laittaminen itkettää, mutta ajatukseen on pakko alkaa totuttautumaan. Rahaa ei puissa kasva. Sitä on pakko lähteä ansaitsemaan.

Olen elänyt eräänlaista etsikkoaikaa. Palatako hoitoalalle takaisin vai keksisikö jotain aivan muuta. Vieläkään en ole oivaltanut mikä minusta isona tulee, mutta kuitenkin tutkailen järjestelmällisesti seutukunnan avoimet terveydenhoitajan toimet. Turvallisin mielin kuitenkin katson tulevaisuuteen ja vankalle pohjalle alan sitä rakentamaan. Minulla on terveet lapset, rakastava aviomies ja kauniilla paikalla oleva koti. Valitettavasti lähipiirissäni elävillä ihmisillä kaikki edellä mainitsemani asiat eivät ole yhtä hyvin. Vaikka sanotaan, että kellä onni on se onnen kätkeköön, ajattelin uhmata viisautta ja kertoa nyt kaikille, että olen onnellinen!

Lasten unirytmi on kääntynyt hiukan päälaelleen ja yöunet alkavat vasta siinä kymmenen uutisten korvilla, jää oma aikani niukille. Pian avioituvan työkaverini häihin neuloin hartioiden lämmikkeeksi huivin. Oranssi sointuu mukavasti ruskea-valkoisen juhla-asun kanssa ja sopii varmasti juhlakäytön jälkeen hyvin myös uuden mustan untuvatoppatakin piristeeksi.



Kiri
* alkuperäisohje (pdf)
* suomennos
* Drops Alpaca
* 130 g
* 80 x 160 cm
* III kaavion viimeisen rivin jätin neulomatta langanloppumisen pelossa.
* 5,5 mm, päättelyssä 7 mm