Temppuja radalla

Mul on tääl kämpäs niinku semmoi temppurata. Alakerrassa on mattopuut, mitkä on varmaan kyl jo hautautunu köynnökseen ja nukkuu jotain satavuotista unta. Sitte tässä keskikerroksessa on neulontaa puikoilla ja ompelua koneella ja vintillä on häpeemässä kylmässä vinttikomerossa se äitin neulekone, mille annoin eilen potkut. 

Tänään esittelyvuorossa seuraavaa


Täs on mun ompelukone. Sain sen terkkavalmistujaislahjaksi muutama vuos sitte. Lähinnä oon tehny verhoja ja yhdet 56 cm pökät ukkelille, mitkä meni ekaompelulla ketuiks, kun peppuosasta tulikin lahkeet. Mut ei siitä sen enempää.

Niin ja tää blogistania ei suostu edelleenkään yhteistyöhön. Kattokaa sillä silmällä niinku toi kuva ois keskellä ja teksti kauniisti keskitettynä. Jatketaanpa.



Tässä kankaanpalasia, on isompaa ja pienempää. Ja tietenkin Marimekkoa. Ovat tämänpäiväisiä Helsingin tuliaisia, ku anoppi ystävällisesti raahasi niitä Ysmystä.



Levittelin noin niinkun ens alkuun 74 cm housun kaavaa tollee kivasti puolen metrin välein. Täähän on ihan ku palapeliä tekis. Jos mä nyt vaikka osaisin vahingosta viisastuneena tehdä housut lapselleni. Ja vois muistinvirkistykseksi lukea siitä räätälikissasta ja hiirestä...