Nyt kun kesä mennyt on...

Shedir

Lanka: Wetterhoff Sofia koe-erä
Koostumus: villa, silkki
Puikot: 3,5 mm
Malli: Shedir - Knitty Special breast cancer awareness month printable issue (pdf)
Langan menekki: 52 g

Käly kutasi Shedirin ja mitä hän edellä niin sitä minä perässä. Jotain kivaa oli pakko saada puikoille tylsän Icaruksen alun ja tylsääkin tylsemmän Pihlajapampulan väliaikatyöksi. Shedir vei mennessään vaikka hidasta neulottavaa nuo yhden silmukan kiekurat olivatkin.

Nyt tekis mieli tehdä seuraava palmikkopipo (pdf-ohje).

Onnistuuko muuten Novita Florican konehuovutus? Ostin yhden kerän ja aattelin josko siitä sais huovutettua pipon pikku-ukkelille.

Lakko

Päätin ryhtyä lakkoon. Toivottavasti se myös pitää. Mut toisaalta harmi, kun mulla ois lokakuussa synttärit ja hiukan olin aatellu mummilta saadun kaks'kymppisen käyttää lankavuoren kasvattamiseen. Paljoo ei puuttuis, et sais lankavarastossa kymmenen kiloa rikki.

Pihlajapampula on kesken. Syynä tylsä sileä osuus puolentoista metrin verran. Icarus on kesken. Syynä ooohuen ohut reumalanka. Shedir (pdf) Wetteroffin koe-erästä kesken. Syynä hitaat yhden silmukan kaapelit.

Kakkukahvit sadalle

Blogilistalla 100 tilaajaa. Kiitos kannatuksesta!

Nauttiessani ukkelin päiväunista ja mielikuvituskakkukahveista (vaikken kahvia juokkaan) neulon vuoron perään Icarusta ja Pihlajahuivia.

Eihän se kirjassa näyttäny yhtään tältä

Nyt on sitte tultu Pihlajahuivissa (uusi nimitys Beads of Earth-huiville) siihen pisteeseen, että toisen pään helmet on neulottu ja ohjetta modattu. Älkää nyt vaan hyvät ihmiset juosko kirjahyllystänne hakemaan Scarf Style -kirjaa ja epätoivon vimmalla hakemaan kuvaa siitä miltä tän huivin oikeesti kuuluis näyttää. Lanka on mulla liian ohut tai pampulat liian suuret. Mut olkoot.

Must täst tulee ihan kiva, nyt kun silmä on tottunu noihin kilkattaviin pihlajanmarjoihin, mitkä roikkuvat liian löysänä. Tällä kurkkuroikalalla ei kuleksita missään hiljasissa museoissa tai sit ainakin muut tietää missä mä olen. Sen verran meinaa helskyttää. Mä tyhmä hamstrasin vielä yhden kerän tuota puuvillalankaa, eli voin neuloa viidestä kerästä vaikka koko suvulle tämmöset salsarumbabuenopihlajat!

Niin siis sen verran mä modasin ohjetta, et kutasin kyytiin vielä lisäksi 30 silmukkaa, jotta se silee pötkö ois hiukan napakampi. Ja senkin tähden tein lisäykset ettei vaan tarttis neuloo nurjaa.

Munhan piti nyt isännän loman aikana pestä kaikki ikkunat ja vaihtaa keittiöön verhot. Mut mitään en ole tehny, enkä varmaan teekkään. Mäkin nimittäin päätin lomailla.

Alkuvalmistelut

Pakenin räkälästä (ollaan koko kolmen hengen suurperhe flunssassa) metsästämään helmiä huiviini. Ystävällinen Salon Napin Vuokko-rouva tiedusteli Sinooperin puuhelmivalikoimaa. Nyt olen 800 helmeä rikkaampi ja 16 € köyhempi. Ukkelia syöttäessäni, tai siis yrittäessäni syöttää, pujottelen siinä sivussa ensimmäiseen huivipätkään 367 helmeä Anjalinin tarjouskopasta ostamaani Avanti Cottoniin.

Ja millainen huivi olisi sitten tarkoitus tehdä? No se Scarf Stylen Beads of Earth, minkä kuvaa hra Google ei löytänyt.

Haruha ja koe-erä silkkivilla ei taida tykätä toisistaan. Kattoo nyt puranko vai jätänkö.

Puikkotaulukko

Väsäsin puikkotaulukon, kun pistin puikoille koe-erä Sofiasta Haruhan ja ihmettelin missä on mun 4,5 mm puikot. Mut enhän mä näemmä edes omista sellasia. Haruha tykkäis kyllä bambupuikoista, mutku ei ole sellasiakaan...

*#%¤"!?^*

Viritin aamulla 130 silmukkaa neulekoneeseen ajatuksena hurutella suit'sait sukkelaan ukkelille talveksi rattaisiin lämmin peitto. Kerroslaskurin näyttäessä lukemaa 79 kelkka jumittaa. Ei liiku, ei sitten millään. Mikä tässä nyt on vikana?! Näen kelkan rakosesta, että langassa on solmu. Ei voi olla totta! Ei ole helppoa olla köyhä ja omistaa ongelmajätemittakaavassa Novitan Nallea ja yrittää hyödyntää lankojaan pitääkseen lastaan lämpöisenä talven tuulessa ja tuiskussa. No, saan solmun auki ja samassa n. 60 silmukkaa putoaa ja osa purkaantuu parin kerroksen verran. Saan kaikki nostettua takaisin työhön ja aloittaakseni uuden kerroksen putoaa toisen pään 70 silmukkaa. Luovutin ja tulin tänne uikuttamaan. Toi neulekone on kiukutellu mulle koko sen ajan mitä se mulla on ollu ja aina äipän tänne tullessa sitä koulimaam se toimii kuin unelma. Pitäs saada se nyt pelikuntoon, kun puoliskokin sillä neuloskeli pari kerrosta ohi kulkeissaan. Lie vaikka kuinka innostuisi, jos vaan pelit ja pensselit toimisi.

Naulasin jossain käänteessä kiukus päissäni puikkohässäkkälokerikkoni siivouskaapin oveen. Siellä nyt elelee sulassa sovussa imuri, tolupullot ja puikotusvälineet.

Jos nyt jotain plussaa tästä päivästä hakee, niin tänään muistui mieleen et tänä kesänä tuli kuluneeksi 10 vuotta ensitapaamisestamme! Siis mun ja mieheni, ei mun ja neulekoneen.

KIP-uutisia osa II

Onko Nykäsen Masa koskaan päässyt samaan lehteen kahtena päivänä peräkkäin? No, tiedä häntä mutta KIP-Salo on noteerattu toistamiseen Salon Seudun Sanomissa. Ulkopaikkakuntalaisille mainittakoon, että "salkkarin" levikki on n. 22 000, eli melko suuren lukijakunnan aamupalapöytään meidän ensikippailut ovat päässeet. Tänään aiheesta kirjoitti päätoimittaja osana pääkirjoitustaan. Tiedän päätoimittajan vaimon olevan aktiivinen Martta ja näin ollen olettaisin herrankin olevan perillä sukkien ja lapasten valmistusprosessista.

Lehdessä pyörii aktiivinen tekstaripalsta, jossa ruoditaan koiran kakkapötkäleet lenkkipolun varrella ja talkkarin kovaääniset lehtipuhaltimet/lumilingot. Jään mielenkiinnolla odottamaan, milloin joku kiukkuinen käskee neulovan akkalauman vetäytymään kahvilasta takaisin sohvan nurkaan.

KIP - Salo

Näin kirjoittaa Salon Seudun Sanomat 8. syyskuuta 2006. Kuvaa klikkaamalla saat sen suuremmaksi ja pystyt lukemaan tekstin piirongin laatikosta haetun suurennuslasin avulla.

Ensimmäinen KIP - Salo ylitti siis uutiskynnyksen ja pääsimme paikallislehteen. Mukana oli kymmenkunta iloista neulojaa, jotka päättivät tehdä tästä perinteen. Tapaamme aina kuukauden I torstaina klo 18 Plazan Café Figarossa. Kiitos osallistujille, nähdään taas ensi kuussa!

Neitsytmatka

Viikoissa kaksi, tunteja useita, euroja yksi, metrejä noin 300, grammoja 93. Siinäpä ne tärkeimmät tiedot neitsytmatkastani pitsihuivimaahan. Käly ystävällisesti antoi ohjeen, alkuneuvot ja rohkaisi mieltä. Mulla oli jotenkin kammo englantia ja koodeja (joiksi mieheni kutsuu chart-taulukoita) kohtaan. Kirjoitettu teksti ei tosiaan auennut niiden silmukoiden luomisen osalta, mutta sen verran mussa sitten on koodariksi, että kyllä tuosta huivi tuli jopa niiden viiden silmukan pampulahässäköitä myöden!

Mulla ei ole minkäänlaista käryä, et mis tuota käyttäisin. Ens keväänä on systerin lakkiaiset, joten pitäskö mennä kolttukauppaan huivin kanssa. Halpa se on kuin hiiva, sillä materiaalikulut tuli kuitattua eurolla. Kaapissa oli kahdella eurolla ostettu Kotiväki ja kerästä sain kulumaan puolet. Koko ei päätä huimaa, pingotettuna n. 100 x 60 cm. Pienellä puikkokoolla 3,5 mm saattaa olla osuutta myöskin asiaan, mutta mä tykkään et neulepinta on selkeä eikä täynnä reikiä.

Oltiin eilen perhematkalla Helsingissä. Kohteina olivat kälyn antimet ja Wanhan sataman messut. Halpa keikka tuo messumatka, kun en langennut muuhun kuin joulukortteihin ja nekin on itsas turhat, kun varmasti tulee teetettyä pikku-ukosta jotkut valokuvajoulukortit. Kälyltä ostin Wetterhoffin 1,4 kg:n koe-erä kartiosta 150 g silkkivillaa huivilangaksi. Nyt taistelenkin itseni kanssa, että tekiskö apupupun vaiko huivin seuraavaksi. Tietty tolle Kitten mohairille ja reumalangalle pitäs oikeesti tehdä jotain, kun ovat jo niin kauan odottaneet keskeneräisinä neulomisvuoroaan.

Niin ja se kuva. Swallowtail Shawl, olkaa hyvät! Taustalta pilkistävä puuhella kertoo siitä, että huivia on tehty taloustöiden lomassa ja valon ja varjon raja muistuttaa ajoittain yön ja päivän rajamailla neulotuista silmukoista.

Edit tekstin muokkausta