*#%¤"!?^*

Viritin aamulla 130 silmukkaa neulekoneeseen ajatuksena hurutella suit'sait sukkelaan ukkelille talveksi rattaisiin lämmin peitto. Kerroslaskurin näyttäessä lukemaa 79 kelkka jumittaa. Ei liiku, ei sitten millään. Mikä tässä nyt on vikana?! Näen kelkan rakosesta, että langassa on solmu. Ei voi olla totta! Ei ole helppoa olla köyhä ja omistaa ongelmajätemittakaavassa Novitan Nallea ja yrittää hyödyntää lankojaan pitääkseen lastaan lämpöisenä talven tuulessa ja tuiskussa. No, saan solmun auki ja samassa n. 60 silmukkaa putoaa ja osa purkaantuu parin kerroksen verran. Saan kaikki nostettua takaisin työhön ja aloittaakseni uuden kerroksen putoaa toisen pään 70 silmukkaa. Luovutin ja tulin tänne uikuttamaan. Toi neulekone on kiukutellu mulle koko sen ajan mitä se mulla on ollu ja aina äipän tänne tullessa sitä koulimaam se toimii kuin unelma. Pitäs saada se nyt pelikuntoon, kun puoliskokin sillä neuloskeli pari kerrosta ohi kulkeissaan. Lie vaikka kuinka innostuisi, jos vaan pelit ja pensselit toimisi.

Naulasin jossain käänteessä kiukus päissäni puikkohässäkkälokerikkoni siivouskaapin oveen. Siellä nyt elelee sulassa sovussa imuri, tolupullot ja puikotusvälineet.

Jos nyt jotain plussaa tästä päivästä hakee, niin tänään muistui mieleen et tänä kesänä tuli kuluneeksi 10 vuotta ensitapaamisestamme! Siis mun ja mieheni, ei mun ja neulekoneen.