Viikoissa kaksi, tunteja useita, euroja yksi, metrejä noin 300, grammoja 93. Siinäpä ne tärkeimmät tiedot neitsytmatkastani pitsihuivimaahan.
Käly ystävällisesti antoi ohjeen, alkuneuvot ja rohkaisi mieltä. Mulla oli jotenkin kammo englantia ja koodeja (joiksi mieheni kutsuu chart-taulukoita) kohtaan. Kirjoitettu teksti ei tosiaan auennut niiden silmukoiden luomisen osalta, mutta sen verran mussa sitten on koodariksi, että kyllä tuosta huivi tuli jopa niiden viiden silmukan pampulahässäköitä myöden!
Mulla ei ole minkäänlaista käryä, et mis tuota käyttäisin. Ens keväänä on systerin lakkiaiset, joten pitäskö mennä kolttukauppaan huivin kanssa. Halpa se on kuin hiiva, sillä materiaalikulut tuli kuitattua eurolla. Kaapissa oli kahdella eurolla ostettu Kotiväki ja kerästä sain kulumaan puolet. Koko ei päätä huimaa, pingotettuna n. 100 x 60 cm. Pienellä puikkokoolla 3,5 mm saattaa olla osuutta myöskin asiaan, mutta mä tykkään et neulepinta on selkeä eikä täynnä reikiä.
Oltiin eilen perhematkalla Helsingissä. Kohteina olivat kälyn antimet ja Wanhan sataman messut. Halpa keikka tuo messumatka, kun en langennut muuhun kuin joulukortteihin ja nekin on itsas turhat, kun varmasti tulee teetettyä pikku-ukosta jotkut valokuvajoulukortit. Kälyltä ostin Wetterhoffin 1,4 kg:n koe-erä kartiosta 150 g silkkivillaa huivilangaksi. Nyt taistelenkin itseni kanssa, että tekiskö apupupun vaiko huivin seuraavaksi. Tietty tolle Kitten mohairille ja reumalangalle pitäs oikeesti tehdä jotain, kun ovat jo niin kauan odottaneet keskeneräisinä neulomisvuoroaan.
Niin ja se kuva. Swallowtail Shawl, olkaa hyvät! Taustalta pilkistävä puuhella kertoo siitä, että huivia on tehty taloustöiden lomassa ja valon ja varjon raja muistuttaa ajoittain yön ja päivän rajamailla neulotuista silmukoista.
Edit tekstin muokkausta
