Neitisukka

Olen tehnyt sukat. Ne ovat punaiset ja pienet. Olen niistä ylpeä. Mutta ne ovat tod.näkösesti aivan liian pienet saajalleen. Siitä syystä minun pitää neuloa uudet tai jotakin aivan uutta. Olen ylpeä niistä siksi, että en aloittanut niiden ohessa mitään välityötä, vaan tein ja tein tarmokkaasti pienen pieniä sukkia.

BabyUll on mukava neuloa varsinkin kun on äärest mukavat puikot. Nyt nääs koeajoin systerin Tallinnasta tuomat Addit. Tuo minipätkärääkätty kuosi on ihan nätti, mul on tuota samaista lankaa siniversiona kolmisen kerää. Niille vois kehittää jonkin käyttötarkotuksen. Tai alotin niistä vauvan kietasutakkia, mut se ei etene. Taitaa taantua takaisin kerälle.

Miksi se muuten on niin hirmuisen vaikea arvostaa omia tekemisiään, on sitten kyse käsitöistä tai ruuanlaitosta? Käsityöt on "nyhertämistä ja tikutusta" ja ruuanlaitto ja leipominen "on nyt vaan tällästä, en tiiä mitä tästä tuli". Käsityön arvostuksesta kirjoitteli Ziina keskiviikkona 26. heinäkuuta 2006.

Loppuun vielä laihduttajan piina. Isäntä sai säkillisen lohtuhyvää, kun Parrots'n pistaasipähkinäpussissa oli mato.

Kiven heiton päässä on häät. Coverit raikaa, bändi soittaa ja ihmiset nauraa. Minä tyttö se täällä vaan päivittelen sukkablogia!