Nainen istuu junassa ja käy mielessään läpi jokaisen lankakeränsä. Ei, hän ei todellakaan tarvitse lisää lankaa. Tulevan vauvan liikkeet kohdussa muistuttavat, että neulonta-aikaa ei ole enää paljoa. Nainen päättää siis panostaa Tallinnan matkansa kuningatarpuikkojen hankintaan. Ulkona tihuttaa vettä. Harmillinen sää.
Nainen istuu taksissa ja matkustaa kohti tuntematonta. Määränpäässä hän kävelee kälyn kanssa kolkkoa rappukäytävää ja päätyy käsityötarvikkeiden tukkuliikkeeseen. Happi tuntuu loppuvan, ilma on paksua. Puikkoja, lankoja, nappeja ja nyörejä laatikoissa ja pusseissa. Ostoskori alkaa täyttyä. Muustakin kuin Addeista.
Nainen istuu junassa. Viereisellä penkillä lepää muovikassi, mikä kätkee sisäänsä useat puikot sekä 14 kerää lankaa. Miksi, miksi näin pääsi käymään. Juuri aamulla nainen oli tehnyt päätöksen, että perheeseen saa syntyä vauva muttei 14 uutta lankakerää. Nainen ottaa puikot ja kerän lankaa ja alkaa neuloa mallitilkkua. Neitsyys siinäkin suhteessa on menetetty.
Nainen seisoo kassajonossa ja pohtii keskeneräisiä töitään. Aikaa ei ole paljoa ja valmista pitäisi saada. Mutta yksi uusi työ lisää ei enää haittaisi. Kotona useiden neulontalehtien selaaminen ei tuota tulosta ja hän päätyy neulomaan ylösalaisinneuleen alkusävelten mukaan. Lanka on paksua ja se hupenee kerältä nopeasti. Nainen harmittelee vähäistä lankamäärää; eihän tämä riitä mihinkään.
Nainen istuu keittiön pöydän ääressä ja neuloo. Lonkkaluut painautuvat puiseen tuoliin, kädet ovat hikiset, lankaa kuluu ja kannettavan uumeniin sujautettu DVD paljastaa tatuoidun miehen älykästä mielenjuoksua. Nainen on jäänyt koukkuun niin tuohon tatuoituun mieheen kuin hupeneviin lankakeriinkin.
Nainen istuu ilta toisensa jälkeen puisevalla penkillä. Työ etenee ja lankaa jopa näyttää jäävän. Muihin keskeneräisiin ei juuri ole tullut koskettua, mutta mielessä kaihertaa ajatus puuvillaisesta tomaatista. Hän yrittää malttaa mielensä.
Nainen saa työnsä valmiiksi. Hän punnitsee sen ja ajattelee tekevänsä langanlopuista lapselle lapaset. Hän sovittaa työtään ja katsoo peilistä itseään. Kokovartalopeilistä on kuukausi sitten pudonnut alimmaiset ruudut, joten 162 cm 'pitkästä' naisesta tuore paita yllään ei näy juuri mitään. Tuli mitä tuli, nyt on hyvä. Ehkä ensi vuonna työ joutuu uudelleen muovailtavaksi. Tai sitten ei.
Nainen kävelee käsityökopalleen ja ottaa yhden neljästä keskeneräisestä työstä esille. Aikaa on vielä 11 viikkoa.
Nainen istuu taksissa ja matkustaa kohti tuntematonta. Määränpäässä hän kävelee kälyn kanssa kolkkoa rappukäytävää ja päätyy käsityötarvikkeiden tukkuliikkeeseen. Happi tuntuu loppuvan, ilma on paksua. Puikkoja, lankoja, nappeja ja nyörejä laatikoissa ja pusseissa. Ostoskori alkaa täyttyä. Muustakin kuin Addeista.
Nainen istuu junassa. Viereisellä penkillä lepää muovikassi, mikä kätkee sisäänsä useat puikot sekä 14 kerää lankaa. Miksi, miksi näin pääsi käymään. Juuri aamulla nainen oli tehnyt päätöksen, että perheeseen saa syntyä vauva muttei 14 uutta lankakerää. Nainen ottaa puikot ja kerän lankaa ja alkaa neuloa mallitilkkua. Neitsyys siinäkin suhteessa on menetetty.
Nainen seisoo kassajonossa ja pohtii keskeneräisiä töitään. Aikaa ei ole paljoa ja valmista pitäisi saada. Mutta yksi uusi työ lisää ei enää haittaisi. Kotona useiden neulontalehtien selaaminen ei tuota tulosta ja hän päätyy neulomaan ylösalaisinneuleen alkusävelten mukaan. Lanka on paksua ja se hupenee kerältä nopeasti. Nainen harmittelee vähäistä lankamäärää; eihän tämä riitä mihinkään.
Nainen istuu keittiön pöydän ääressä ja neuloo. Lonkkaluut painautuvat puiseen tuoliin, kädet ovat hikiset, lankaa kuluu ja kannettavan uumeniin sujautettu DVD paljastaa tatuoidun miehen älykästä mielenjuoksua. Nainen on jäänyt koukkuun niin tuohon tatuoituun mieheen kuin hupeneviin lankakeriinkin.
Nainen istuu ilta toisensa jälkeen puisevalla penkillä. Työ etenee ja lankaa jopa näyttää jäävän. Muihin keskeneräisiin ei juuri ole tullut koskettua, mutta mielessä kaihertaa ajatus puuvillaisesta tomaatista. Hän yrittää malttaa mielensä.
Nainen saa työnsä valmiiksi. Hän punnitsee sen ja ajattelee tekevänsä langanlopuista lapselle lapaset. Hän sovittaa työtään ja katsoo peilistä itseään. Kokovartalopeilistä on kuukausi sitten pudonnut alimmaiset ruudut, joten 162 cm 'pitkästä' naisesta tuore paita yllään ei näy juuri mitään. Tuli mitä tuli, nyt on hyvä. Ehkä ensi vuonna työ joutuu uudelleen muovailtavaksi. Tai sitten ei.
Nainen kävelee käsityökopalleen ja ottaa yhden neljästä keskeneräisestä työstä esille. Aikaa on vielä 11 viikkoa.
Villapaita
Shoeller & Stahl - Big print
100 % superwash villa
vyötetiedot
4-5 mm, 19 s, 25 krs 10 cm:lla, 50 g - n. 85 m
tekeletiedot
5 mm
465 g
Shoeller & Stahl - Big print
100 % superwash villa
vyötetiedot
4-5 mm, 19 s, 25 krs 10 cm:lla, 50 g - n. 85 m
tekeletiedot
5 mm
465 g
Nainen kirjoitti edellä olevasta tekstistä luonnoksen maanantaina 16. heinäkuuta ja hän julkaisi postauksen perjantaina 20. heinäkuuta.
6 kommenttia:
*Tirsk* Paha paikka tuo tukku. Mutta kiva neule. On se niin totta että vauvan tultua neuleaika on tiukalla, mutta ihmeesti sitä kerkiää kuitenkin jossain välissä.
Vilautahan lanka- ja puikkosaalista tulevissa postauksissa. ;)
Höh, niin aivot on narikassa. Olithan jo aiemmin esitellyt saaliisi...
Mielettömän hyvän värinen paita! Ja tarina.... ja tukku.... jonne on PAKKO päästä joskus.... mieluummin pian kuin myöhemmin...
Ihanan värinen paita.
Kaunis pusero!
Ihana paita!
Lähetä kommentti