Luin vuoden ensimmäistä Meidän perhe-lehden numeroa. Luettujen artikkeleiden pohjalta nousi muutama kysymys mieleeni
Tänään ollessani lapsen (1 v 1 kk) kanssa paikallisessa perhekahvilassa koin olevani täysin eriarvoinen muiden äitien (useimmilla 3-4 lasta) kanssa. Ajatukseni ja kokemukseni yksilapsisen perheen arjesta sai vähetteleviä katseita ja kommentteja. Siltä pohjalta pohdinkin, että
- Onko parisuhteen ydin seksuaalisuus?
Mielestäni seksuaalisuus on osa parisuhdetta, ei ainoastaan sen ydin. Jos parisuhde perustuu pelkkään seksuaalisuusteen, niin silloin se on rakentunut aivan väärälle pohjalle. Mutta hakevatko suhteen osapuolet tyydytyksen seksuaalisille tarpeilleen muualta, jos aiemmin
toiminut seksisuhde puolison kanssa kariutuu esim. sairauden myötä? Seksuaalisuusasiat ovat hyvin moninaisia ja niihin varmastikaan ei ole yhtä ainoaa vastausta.
Samaa mieltä.toiminut seksisuhde puolison kanssa kariutuu esim. sairauden myötä? Seksuaalisuusasiat ovat hyvin moninaisia ja niihin varmastikaan ei ole yhtä ainoaa vastausta.
- Tunteeko ihminen mustasukkaisuutta vain sellaisesta ihmisestä, joka merkitsee itselle paljon?
- Tyydyttääkö mies mielipahaansa ruoalla samoin kuin nainen?
- Haluaako äiti lisää lapsia silloin, kun töihin meno edellisestä lapsesta alkaa lähestyä? Onko hiekkalaatikko-elämä turvallisempaa kuin työelämä ja täten paetaan muuttuvan arjen tuomia muutoksia?
Tänään ollessani lapsen (1 v 1 kk) kanssa paikallisessa perhekahvilassa koin olevani täysin eriarvoinen muiden äitien (useimmilla 3-4 lasta) kanssa. Ajatukseni ja kokemukseni yksilapsisen perheen arjesta sai vähetteleviä katseita ja kommentteja. Siltä pohjalta pohdinkin, että
- voiko edes yksilapsisen perheen elämä olla raskasta?
9 kommenttia:
Mä nyt ihan vaan kokeilen saanko tätä hommaa toimimaan. Kommentoin mesessä vaikka mitä, mut jostain syystä sulla mese tökkii...
Toi kehuminen vaikeuksilla on varmaan samanlaista, kun mummoporukassa joltain löytyy aina vaikeampi vaiva tai sairaus. Luulen, että miehistäkin löytyy niitä, jotka lohduttautuu syömällä, kuten naisista niitä, jotka eivät, vaikka toki taitaa olla enemmän naisten ongelma.
Aura
Tuo mummo-juttu on muuten pitää varmasti ihan kutinsa. Ehkä meissä suomalaisissa vaan asuu pieni "virsuttaja" :D
Kyllä yhdenkin lapsen kanssa voi olla rankkaa! kokemusta on ainakin täällä;-( Tosin nyt alkaa helpottaa kun napero on 1 v 4 kk mutta on niitä rankkoja kausia ollut!
Ja vielä tuosta kehuskelusta, minä taas juuri huomasin perhekerhossa kun eräs kertoi miten oli ollut niin helppo synnytys jne. Kuuntelin toisella korvalla vain kun en kestänyt kuunnella miten helppoa heillä on vaikka on jo kolmas lapsi juuri tullut! Itse muistleen omaa rankkaa synnytystä ja vielä rankempaa sen jälkeistä aikaa... Kaikella voi kehuskella mutta toki tuo vaivoilla ym. kehuskelu on yleisempää!
Juuri tuosta syystä en jaksa hirveemmin rampata avoimessa päiväkodissa kun tuntuu että sinne vaan mennään valittamaan ja vertaamaan kellä todella on rankinta. Myös päivittelyjä kyllä sulla on varmaan rankkaa kuulen vähemmästäkin, vaikken ole mitään purnannut vaan lähinnä vaivautuneena vaan keskittynyt lapsiini. Ite kahen pienen kanssa syyllistyn lähemmille sanomaan että voi kun tuo pieni vaan oppisi nukkumaan, mutta samaan hengenvetoon totean mutta muuten se on kyllä niin ihana!Ja niin on isompikin!
Ehkä tuon valituksen takia en viihtynyt perhekahviloissa ja muissa vastaavissa. Omat lapset oli todella helppoja ja rauhallisia, joten en oikein osannut/jaksanut samaistua valittajiin.
Itse kyllä olen sitä mieltä, että lapsiperheen arkeen vaikuttaa niin monet tekijät, elämäntilanteet yms ja siksi vertailu on vaikeaa.
Omalla kohdallani yhden lapsen kanssa oleminen oli paljon rankempaa kuin nykyisten kolmen. Aluksi sitä jotenkin oli paljon arempi, lienee se oli ihan ensikerailaisuudesta johtuvaa.
Kaikessa raskaudessaan lasten kanssa oleminen on kuitenkin hyvin palkitsevaa, olipa niitä sitten yksi tai enemmän.
Elämä on lähes aina "rankkaa", kun on pieniä/PIENI lapsi talossa.
Kyllä siis yhden (kin) lapsen kanssa voi olla väsy ym..
Mielestäni perhekerhossa voi/saa vaihtaa ajatuksia. Senkin olen huomannut, että kun itse on oikein väsynyt- voi toisen sanomiset ärsyttää enempi kuin normaali vireystasossa...
Jos yksilapsisella ei ole lupa väsyä, kun on VAAAN yksi lapsi, EI SE HELPPOA ole suurperheelläkään. ME suurperhelliset, kun ollaan haluttu isoperhe :D Mun täytyy kyllä sanoa, että suomessa todellakin tarvitaan suvaitsevaisuutta vielä puolin sun toisin..
Jatketaan omien perheidemme kanssa. Omaperhe on maailman ihanin ja mitä sitten, jos ei aina jaksa!! *hymy*
Ni-in. Ajatuksia herättäviä kysymyksiä. Itse olen siitä "onnellisessa" asemassa, että mun paikalla ollessa ei äidit juuri valittele. En kyllä minäkään, paitsi sitten blogissani =) Mä en yleisesti ottaen erityisemmin pidä ainakaan näistä meidän paikkakunnan äiti-lapsitsydeemeistä, ilmapiiri on jotenkin epäkiva. Ei juuri muuta kuin sitä kilpailua lastenhoidon raskaudella ja lasten "osaamisilla".
Lähetä kommentti